Arto Valkeapää
Kristittyjen ykseyden rukousviikolla pohdin, mikä hidastaa lähetyskäskyn toteuttamista? Maailman evankeliointia ei jarruta resurssien puute, vaan yhteistyön vähyys. Tehtävää vaikeuttaa kokonaisvaltaisen näyn puute lähetyskäskystä Kristuksen ruumiin kaikkien jäsenten yhteisenä tehtävänä.
Ykseys johtaa yhteyteen ja se mahdollistaa yhteistyön, jota ilman voidaan tehdä vain se, mihin itse kykenemme.
Jeesus sanoo: ” ”Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa.” Matt.18:19. ”Yhdessä sopiminen” avaa rukouksen voimavirrat, ja puute tukkii ne. Se, että kaksi tai kolme on vain yhdessä koolla ei vielä riitä (Matt.18:20).
Mistä ykseys rukoukseen ja lähetyskäskyn toteuttamiseen löytyy, ja mille se voi perustua?
Tomulle ei voi rakentaa
Kaiken pitkäjänteisen ja kestävän toiminnan lähtökohta on vahva perustus. Pyramidit ovat hiekka-aavikolla, mutta niille osattiin jo muinoin etsiä kalliopohja. Erämaan hiekka on kuin pienen pieniä marmorikuulia, tomua, jota tuuli kuljettaa. Ei se sovellu rakennuksen perustaksi, eikä betonin tekoon.
Me ihmiset olemme tomua. Ps. 103:14. ”Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme, muistaa, että olemme maan tomua”. Vain ihmisten varaan rakennettu yhteys huuhtoutuu pois maailman tuulten ja ajan tulvien mukana.
Tämä ei tarkoita, että ihmiset olisivat arvottomia. Kalevi Lehtiselle tuo jae oli merkittävä löytö hänen tiellään armon evankelistaksi. Puheissaan Kalevi kertoi usein tomusta. Se on sinänsä arvoton, mutta kaikki tavara on siitä maksetun hinnan arvoinen. Me olemme kalliisti ostetut, vaikka tämä ruumiimme on tomua. ”Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.” Saarn. 12:7.
Mikään pysyvä ei voi rakentua tomun varaan. Elämämme tarvitsee kalliopohjan kuin pyramidit. Tämän perustan merkityksestä puhuu Paavali. ”Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa.” 1.Kor.3: 10.-11
Kestävä perusta ykseydelle
Kaikilla kristittyjen yhteisöillä, kirkkokunnilla ja järjestöillä on sama kestävä perusta. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.” Siinä on huikea ja meille kaikille vaikeasti hyväksyttävä totuus. Ilman Jeesusta Kristusta elämällä ei ole perustaa. Se on rakennettu tomun päälle.
Mutta sen päälle rakennetuista asioista, tehdyistä toiminnoista vain harva kestää ajan tuulia ja tulvia, kuten Paavali kertoo: ”Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on.” 1.Kor.3: 12.
Ykseys ja yhteys löytyy perustasta, joka jää silloinkin, kun kaikki muu häviää. Yhteys ja pelastus ei ole sen varassa, mitä kukin saa aikaan. ”Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.” 1.Kor. 3: 14.-15.
Perustus kaikelle voi olla vain Jeesus Kristus. Kun etsit ykseyttä ja yhteyttä, katso perustaa, vain sille voi rakentaa.
Vuonna 2004 Suomen evankelioimiskongressin E4:n järjestelyissä oli suuri löytö, kun vaihdoimme tapahtumaa kuvaavan ”yhteiskristillinen” -termin kristittyjen yhteiseen. Evankeliumin levittäminen ja lähetyskäskyn toteuttaminen on kristittyjen yhteinen tehtävä! Yhteiskristillisyys -termiin liittyy helposti paljon tomua opillisista kompromisseista, jolle ei voi rakentaa mitään pysyvää. Teemalauseeksi tuli: ”Usko Jeesukseen pelastaa”. Hän on se perusta, jolla voimme toimia yhdessä, kaikesta muusta syntyy helposti riitaa.
Lähetystyön kaksi terää
Lähetyskäsky toteutuu kristittyjen Pyhältä Hengeltä saatujen armolahjojen yhteistyöllä. Ruumis ei voi toimia erillisinä jäseninä.
Jeesus pyysi meitä leikkaamaan satoa Herralle. Lähetyskäskyn toteuttamista voi kuvata saksilla. Saksissa on kaksi terää, joista alimmaisen tehtävä on nostaa leikattava materiaali ylös, jolloin ylimmäinen voi leikata sen alimmaisen tuella. Lähetystyössä alimmainen terä on diakonia, joka etsii ja nostaa esille alhaisimmassakin tilassa olevat ihmiset. Mutta ilman evankeliumia, ylimmäistä terää, muutoksesta puuttuu voima. Sato jää leikkaamatta. Liian paljon yritetään nyrhiä pelkästään yhdellä terällä.
Siellä, missä diakonia ja evankeliumi kohtaavat toisensa, toteutuu lähetyskäsky. Nyt tarvitaan Pyhän Hengen tuulta, joka voi puhaltaa tomut pois perustan päältä. Näin sen kuvaa evankelista ja runoilija Erkki Leminen, jonka syntymästä tulee tänä vuonna 100 vuotta.
Antaa tuulen tuulla,
ei tuuli Kristusta vie.
Ei kallio tuulessa lennä,
vain akanat lentävät
ja menneisyyden pöly.Avatkaa kirkkojen ikkunat
ja avatkaa ovet,
avatkaa kauhtanat ja sydämet.Antakaa tuulen tuulla,
tuuli tuulettaa.
Herra on tuulien Herra,
ilma raitistuu.Puhalla, Hengen tuuli.