ANTAMINEN 5: Antamisen sudenkuoppia

Antamista voidaan käyttää vallan välineenä.

Antamiseen liittyy myös vaaroja. Antaja voi tiedostaen tai tiedostamattaan olettaa, että hän saa isosta lahjoituksestaan vastapalveluksia, erityisiä kunnian osoituksia tai valtaa järjestössä. Kun antamista käytetään välineenä saavuttaa tai saada jotain, astutaan korruption alueelle. Jotkin järjestöt pitävät huolen, ehkäpä juuri tästä syystä, siitä että yhdeltä lahjoittajalta ei tule vuosibudjetissa suurinta osaa lahjoituksista.

Jumalan valtakunnassa lahjoittaja ei saa koskaan kunniaa itselle. Hän on palvelija, joka hoitaa hänelle uskottuja varoja. Kunnia varojen käytöstä menee Jumalalle. Hän on myös se, joka huolehtii ”vastapalveluksista.” Hän pitää lahjoittajasta huolen. Kun olemme antaneet omastamme pois, meillä ei ole enää oikeutta antamaamme. Voimme rukoilla nöyrää asennetta antajille, että he eivät jäisi sydämessään kiinni antamaansa, vaan jättäisivät sen kokonaan Jumalan käsiin.

Antaja voi sairastua vahvemmuuteen ja paremmuuteen.

Antajan on hyvä olla myös vastaanottaja. Kun Jeesus lähetti opetuslapsensa viemään evankeliumia kyliin, hän lähetti heidät ilman rahakukkaroa, laukkua ja kenkiä (Luuk 10:4). Näin Jumalan valtakunnan julistajista tuli tarvitsevia ja antamisesta vastavuoroista. Opetuslapset kertoivat Jumalan valtakunnasta ja paransivat sairaita. Heidät vastaanottaneet ihmiset antoivat ruokaa, juotavaa ja majapaikan. Kukaan ei asettunut toisen yläpuolelle ja kaikki tarvitsivat toisiaan. Rakkaus pääsi toteutumaan konkreettisina tekoina ja tuotti kunniaa Jumalalle. Antajat kokivat itsensä tarpeellisiksi, eivät vain puutteellisiksi antamisen kohteiksi.

Nik Ripken kiersi vaimonsa kanssa eri maissa oppiakseen asioita vainotuilta kristityiltä. Eräässä muslimimaassa hän kävi viidessä eri paikassa eri-ikäisten ja eri taustoista tulevien paikallisten kristittyjen luona. Hän kysyi heiltä, mikä tekee länsimaisesta työntekijästä hyvän työntekijän? Jokaisessa viidessä paikassa hän sai vastaukseksi erään tietyn länsimaisen työntekijän nimen.

Nik kyseli, miksi juuri hän on niin hyvä työntekijä. He vastasivat, etteivät tiedä, mutta he rakastavat häntä. Viidennessä paikassa hän sai lopulta vastauksen siihen, miksi paikalliset kristityt rakastivat niin paljon juuri tätä työntekijää. Hän lainasi heiltä rahaa. Kun hänen isänsä kuoli, hän ei kääntynyt länsimaisten puoleen, vaan paikallisten, muslimitaustaisten köyhien kristittyjen puoleen. He lainasivat hänelle rahaa lentolippuun, jotta hän saattoi käydä hautaamassa isänsä. Ja kun tämä työntekijä oli antanut kaikki rahansa pakolaisille, eikä hänellä ollut riittävästi rahaa maksaakseen laskunsa ja lastensa koulumaksut ajallaan, silloin paikalliset kristityt – eivät länsimaiset – lainasivat hänelle rahaa.

Paikalliset kristityt tiivistivät asian näihin sanoihin: ”Tiedätkö miksi me rakastimme häntä? Hän tarvitsi meitä. Loput teistä eivät koskaan tarvinneet meitä.”

Lähde: Voice of the Martyrs Radio Network 1.4.2016 ”The Insanity of God”

Antamisen iloa ja sen tuomaa merkityksellisyyttä ei pidä riistää niiltä ihmisiltä, joiden keskellä teemme työtä. Kun olemme tarvitsevia, annamme toisille mahdollisuuden osoittaa rakkautta.

Lisäksi pelkkä vastaanottaminen saa ihmiset passiivisiksi. He eivät ota työtä omiin käsiinsä, vaan odottavat auttajien tekevän sen. Kun ihmiset oppivat antamaan, työn jatkuvuudelle on paremmat edellytykset.

Antaja voi hyväntahtoisuudessaan tulla hyväksikäytetyksi.

Kautta aikojen on ollut niitä, jotka nyhtävät rahoja ihmisiltä omiin taskuihinsa. Intiassa esimerkiksi on megaseurakuntia, jotka ovat näkyvästi esillä televisiossa. Niiden pastorit lupaavat siunauksia ihmisille, jotka tukevat heitä taloudellisesti. Köyhät ihmiset antavat siunausten toivossa varojaan megaseurakuntien pastoreille ja samaan aikaan heidän paikalliset pastorinsa kärsivät puutetta. Voimme rukoilla antajien varjeltumista väärinkäyttäjiltä.

Rahaa voidaan käyttää väärin.

Yleensä kristilliset järjestöt toimivat eettisesti ja vastuullisesti ja ovat avoimia myös rahankäytön valvonnalle. Aina silloin tällöin tulee kuitenkin julki tapauksia, joissa rahaa on hävinnyt jonnekin. Sitä on kavallettu, käytetty omiin tarkoituksiin tai sillä on lahjottu ihmisiä. Kun ollaan tekemisissä rahan kanssa, on aina olemassa kiusaus käyttää sitä väärin. Siksi on tärkeää rukoilla erityisesti rahaliikenteestä vastaavien ja kassavaroista huolehtivien puolesta, että Jumala varjelisi heidät rahaan liittyvissä kiusauksissa. Köyhyyttä kärsivissä maissa kiusaukset käyttää rahaa väärin ovat vieläkin suuremmat, koska elintaso on alhaisempi. Siellä myös korruptio on yleisempää ja moraalinen kynnys väärinkäytöksille voi olla matalampi. Myös kristityt saattavat pistää rahaa omaan taskuunsa, koska monet muutkin toimivat niin. 

Julkitulleet väärinkäytökset murentavat pohjaa luottamukselta ja sulkevat sydämiä antamiselta. Mutta jos suljemme sydämemme antamiselta, Jumalan hyvä ei pääse toteutumaan. Vaikka joku järjestö toimisikin epäeettisesti, meidän pitäisi voida luottaa siihen, että järjestöt yleensä toimivat parhaansa mukaan ja eettisesti oikein. Ne vastaavat Jumalan edessä omasta toiminnastaan, ja me omastamme. Eettistä ratkaisua ei ole aina yksinkertaista tehdä. On esimerkiksi maita, joissa työtä on lähes mahdotonta tehdä lahjomatta viranomaisia.

Kun annamme Jumalan valtakunnan työhön, annamme rahamme viime kädessä Jumalalle. Hän on voimallinen myös johdattamaan meitä rahojen käytössä niin, että ne palvelevat hänen suunnitelmiaan ja evankeliumin leviämistä kaikille kansoille.  Voimme rukoilla kristityille luottamusta ja rohkeutta antaa, ja että Herra johtaisi heitä tukemaan työtä, jota tehdään Jumalan tahdon mukaisesti eettisesti kestävällä tavalla. Voimme rukoilla järjestöille johdatusta rahojen käyttöön, että ne palvelisivat mahdollisimman hyvin Jumalan valtakunnan leviämistä. Voimme rukoilla mahdollisten väärinkäytösten paljastumista, parannuksen teon armoa ja vääryyksien korjaantumista.

 Rukousaiheita:

  • Että emme lähetystyötä tehdessämme antaisi yläpuolelle asettuen, vaan suostuisimme myös tarvitsevuuteen ja antaisimme toisille mahdollisuuden kokea antamisen iloa.
  • Että antajat sisäistäisivät antavansa Jumalalle, ei ihmisille, ja heidän sydämensä varjeltuisi vallan tai kunnian hakemiselta antamisen kautta.
  • Että ihmiset oppisivat Jumalan sanasta tuntemaan Herramme tahdon, ja varjeltuisivat tukemasta niitä, jotka vääristävät sanaa rikastuakseen antajien hyväntahtoisuudella.
  • Että järjestöt osaisivat toimia viisaasti korruption kanssa ja korruptio vähenisi heidän työkentällään.
  • Että Jumala varjelisi rahaa käsitteleviä lankeamasta petoksiin ja toisi ilmi mahdollisia väärinkäytöksiä puhdistaen ja uudistaen vääryyden tielle lähteneet seurakunnat, järjestöt ja ihmiset. 

Kirjoja antamisesta:

  • Randy Alcorn: The Treasure Principle (Multnomah Books, 2001). Tämän kirjan voi ostaa mm. OM:n toimistolta Tampereelta.
  • Hannu Päivänsalo: Antamisen salaisuus (Karas-Sana, 2017, 3. uud.p.)

Tähän artikkeliin linkittyvät artikkelit:

Antaminen 1: Siunaus on tarkoitettu jaettavaksi eteenpäin

Antaminen 2: Lähetyskannatusta kourallisella riisiä

Antaminen 3: Sekä rikkaiden että köyhien etuoikeus

Antaminen 4: Antaminen ei ole ankeutta