Antaminen 2: Lähetyskannatusta kourallisella riisiä

Miksi annamme omastamme niin vähän Jumalan työhön? Köyhemmillä rahat riittävät hädin tuskin elämiseen, mutta entä rikkaat? Miksi rikkaat eivät anna liiastaan? Siksi, että heidän tarpeensa kasvavat omaisuuden myötä. Niin voi käydä myös meille vähän köyhemmille. Paavali sanoo, että usko on suuri rikkauden lähde, kun vain tyydymme siihen, mitä meillä on (1 Tim 6:6-8). Tälle vastakohtana Paavali mainitsee jumalisuuden keinona voiton tavoitteluun. Jumalan valtakunnan työntekijätkin voivat sortua ”tarvitaan yhä parempaa” -harhaan. Äärimmäisenä esimerkkinä tästä voisi olla eräs amerikkalainen pastori, joka sai seurakuntansa vanhemmiston uskomaan, että hän tarvitsee ehdottomasti oman suihkukoneen, koska hän matkustaa niin paljon maailmalla.

Tyytyväisyys ja suostuminen vähempään luovat edellytyksiä antamiselle. Kun vielä uskallamme luottaa Jumalan huolenpitoon elämässämme, olosuhteet ovat otolliset omastaan luopumiselle. Sydän on valmis antamaan pois haalimisen sijaan ja Jumala voi alkaa puhua meille tarpeistaan, niistä ihmisistä ja asioista, joita hän haluaa rakkaudellaan koskettaa meidän kauttamme. 

Antaa voi vähästäänkin ja kun riittävän moni tekee niin, kokonaisvaikutus on suuri. Yli sata vuotta sitten Mizoramin osavaltiossa Intiassa yhteisön naiset alkoivat lahjoittaa kourallisen riisiä joka kerta, kun he valmistivat aterian. Tuolla riisillä tuettiin naisevankelistoja, jotta he saattoivat levittää evankeliumia. Tämä yksinkertainen tapa antaa omastaan tuli suosituksi ja kasvoi laajalti kannattamaan kirkkoja, jotka nykyään lähettävät satoja lähetystyöntekijöitä muihin osiin Intiaa sekä ulkomaille. Mizoramin osavaltiossa, Bangladeshin ja Myanmarin välisessä kiilassa, on 95 % kristittyjä ja heillä on elinvoimainen, itsenäinen kirkko.

Mizoramin suurimman seurakunnan pastori Colney sanoo: ”Mizoramin osavaltio on tunnettu Intian takapajuisimpana osavaltiona. Me olemme köyhistä köyhimpiä! Mutta silti me voimme kerätä varoja Jumalan työlle!” Hän jatkaa: ”Me Mizo-ihmiset sanomme, että niin kauan kuin meillä on joka päivä jotain syötävää, meillä on joka päivä jotain annettavaa Jumalalle!” Mizoramin seurakunnat ovat todellisia lähetysseurakuntia: Katso lisää lyhytvideolta:

Handful of Rice – Mizoram, India – YouTube

Mutta onko yhden ihmisen ”kourallisella riisiä” mitään merkitystä, jos kukaan muu ei anna? Kun Pietari oli huolissaan siitä, mitä Johannekselle tapahtuu, Jeesus sanoi Pietarille: ”Seuraa sinä minua” (Joh 21:22). Jeesus ei kehota menemään muiden mukana, vaan osoittaa tien ja sanoo: ”Seuraa sinä minua.” Emme voi ryhtyä johonkin vasta kun kaikki muutkin tekevät niin. Voimme vain seurata itse ja olla uskollisia siinä, minkä tiedämme Jumalan tahdoksi. Jumala palkitsee meidät kerran uskollisuudestamme (Matt 25:23). Hän itse antaa voiman ja halun kulkea sitä tietä, minkä hän viitoittaa.

Rukousaiheita:

  • Että Jumala rohkaisisi sanallaan luottamaan hänen huolenpitoonsa, jotta uskallamme antaa.
  • Että saisimme tyytyväisen ja kiitollisen sydämen asenteen ja välttyisimme liiallisen haalimisen houkutuksilta.
  • Että kuulisimme Jeesuksen kutsun: ”Seuraa sinä minua”, uskaltaisimme astua sille tielle, jolle hän johdattaa ja seuraisimme sitä uskollisesti.

Tähän artikkeliin linkittyvät artikkelit:

Antaminen 1: Siunaus on tarkoitettu jaettavaksi eteenpäin

Antaminen 3: Sekä rikkaiden että köyhien etuoikeus

Antaminen 4: Antaminen ei ole ankeutta

Antaminen 5: Antamisen sudenkuoppia