Antaminen 1: Siunaus on tarkoitettu jaettavaksi eteenpäin

Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, hän kirkastakoon meille kasvonsa. (sela)  Silloin koko maa oppii tuntemaan sinun tiesi, Jumala, ja kaikki kansat saavat tietää, että sinä autat. Ylistäkööt kansat sinua, Jumala, ylistäkööt sinua kaikki kansat. Ps 67

”Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinua ja teen nimeni suureksi, ja sinä tulet olemaan siunauksena. Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua, ja kiroan sen, joka kiroaa sinua, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat.” (RK 12) ”…Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. 1 Moos 12:2,3 sekä 1 Moos 26:4 ja 1 Moos 28:14

Israelin kansa sai siunauksen, jotta se olisi siunauksena kaikille maailman kansoille! Jumala siunasi valitsemaansa kansaa, jotta hän voisi sen kautta tulla tunnetuksi vieraiden kansojen keskellä ja myös toiset kansat saisivat siunauksen. (Israel ei vain aina kovin hyvin toteuttanut tehtäväänsä.)

Israelin saama siunaus viittaa pohjimmiltaan Jeesukseen. Hänen kauttaan kansat saavat pelastuksen, anteeksiannon ja Jumalan Hengen uudeksi luovan voiman. Jeesuksen tuoma siunaus tulee yksilöille, mutta sen vaikutukset ulottuvat lopulta koko yhteiskuntaan. Kristinusko on vaikuttanut vahvasti länsimaihin. Ihmisoikeudet, tasa-arvo, köyhistä huolehtiminen – ne kaikki ovat tuon siunauksen vaikutuksia. (Vishal Mangalwadin kirjassa ”Kirja joka muutti maailmasi” kuvataan monella tavalla sitä, miten Raamattu on vaikuttanut läntiseen maailmaan.)

Taloudenhoitajan vastuu toisista palvelijoista

Siunaus, jonka olemme saaneet, on synnyttänyt myös taloudellista vaurautta. Voisiko olla niin, että meitä, kuten Israelin kansaakin, on siunattu siksi, että olisimme siunaukseksi. Entä jos Jumala on siunannut meitä länsimaisia kristittyjä varallisuudella, tiedolla, taidoilla ja vapaa-ajalla, jotta Jeesuksen kautta tuleva siunaus voisi saavuttaa kaikki kansat (1Kor 9:11)? Entä jos olemme saaneet tämän kaiken, koska meidät on valittu palvelemaan toisia palvelijoita, heitä, jotka tekevät työtä eturintamassa vieden evankeliumia kansoille?

”Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa. Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: ’Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!’ Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset. Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.” Luuk 12:42-48

Ensisilmäyksellä tämä Jeesuksen kertoma vertaus on helppo ohittaa ajatellen: ”Ei koske minua, enhän minä juopottele ja piekse toisia Jumalan palvelijoita.” Mutta lähempi tarkastelu tuo vertauksen suorastaan iholle.

Jeesus puhuu palvelijan hoitoon uskotusta palvelusväestä. Jumala on siis uskonut joillekin ihmisille omaisuutta, jolla huolehtia toisten palvelijoiden tarpeista. Jeesuksen vertauksen palvelija ei kuitenkaan tee niin. Sen sijaan että hän antaisi toisille ruokaa, hän alkaakin itse syömään ja juomaan juopotellen. Toisia palvelijoita hän pieksee.

On kipeää lukea tätä vertausta ajatellen, että me länsimaiset kristityt olemme olleet tuon kelvottoman palvelijan kaltaisia. Jumala on uskonut meille omaisuutta, jolla pitää huolta hänen köyhemmistä palvelijoistaan eri puolilla maailmaa. Mutta sen sijaan me itse nautimme tuon omaisuuden siunaukset. Kun käännämme selkämme veljiemme ja sisariemme tarpeilta, se on sama kuin löisimme heitä.

Kristityt koko maailmassa antavat 2 % tuloistaan Jumalan valtakunnan työhön. Tästä osuudesta 6 % suunnataan lähetystyöhön ja lähetystyöhön suunnatuista varoista 1 % niiden kansojen keskellä tehtävään työhön, joilla ei ole mitään mahdollisuutta kuulla evankeliumia. Lähetystyölle kohdennettu summa on kaikkineen 42 miljardia. Se on vähemmän kuin mitä vuosittain kavalletaan rahaa seurakunnissa. (Tiedot: https://globalfrontiermissions.org/gfm-101-missions-course/state-of-the-world-the-task-remaining/)

Vaikka tilastot näyttävät huonoilta, numeroiden keskellä on onneksi niitä, jotka toimivat toisin. He antavat omastaan ja Jumala käyttää heidän alttiuttaan, jotta työ voi mennä eteenpäin.

Rukoilemalla varoja lähetystyölle

Lähetystyön historia on rukousvastausten historiaa. Tarpeisiin on pyydetty Jumalalta apua ja Jumala on vastannut – omiensa kautta. Yksi lähetyshistorian tunnetuimmista rukoilijoista on Yrjö Müller. Hän piti elämänsä aikana huolta englannissa 10 024 orvosta ja perusti 117 koulua. Kaiken tämän hän teki rukouksella saatujen varojen turvin.

Yrjöllä oli periaatteena kertoa tarpeistaan ainoastaan Jumalalle, ei kenellekään muulle. Hän ei myöskään toiminut lainavaroilla, vaan odotti, että saa ensin kasaan koko tarvittavan rahasumman. Yrjö Müller yksinkertaisesti pyysi Jumalalta rukouksessa kaiken sen, minkä tarvitsi ja Jumala vastasi hänen pyyntöönsä, joskus viime hetkellä. Orvot saattoivat istua jo aamiaispöydässä, eikä aamiaisesta ollut tietoakaan. Juuri ennen ruokailun alkamista ovelle kolkutettiin ja oven takana oli Jumalan lähettämä ihminen mukanaan ruokaa orvoille. Yrjö itse eli yksinkertaisesti erään orpokotinsa yhteydessä sijaitsevassa huoneessa.

Yrjö Müller ei pitänyt huolta ainoastaan orvoistaan, vaan myös lähetystyöstä. Hän tuki taloudellisesti Hudson Tayloria ja Kiinan sisämaalähetystä. Monesti hänen lähettämänsä rahat tulivat juuri oikeaan aikaan, tosi tarpeeseen. Varat lähetystyön tukemiseenkin hän sai rukouksella.

Jos Jumala kuuli Yrjö Müllerin rukoukset, eikö hän kuulisi meidänkin rukouksiamme? Raamatussa puhutaan eräästä toisesta rukouksen miehestä, Eliasta. Hänestä sanotaan Jaakobin kirjeessä, että hän oli tavallinen ihminen (Jaak 5:17). Kuitenkin hänen rukouksensa saivat suuria aikaan, koska hän rukoili suurta Jumalaa. Voisimmeko me tavalliset ihmiset asettua vähimpien veljiemme rinnalle ja rukoilla varoja saavuttamattomien keskellä tehtävälle lähetystyölle? Se on Jumalan mielen mukainen rukous.

Rukousaiheita:

  • Että eturintaman työntekijät saisivat ne varat, mitä he palvelutyöhönsä ja elämiseensä tarvitsevat.
  • Että lähetysjärjestöt suuntaisivat resurssejaan vähiten tavoitettujen tavoittamiseen.
  • Että Jumala avaisi sanallaan ihmisten sydämiä antamiselle, herättäisi tietoisuutta jäljellä olevasta lähetystehtävästä ja kutsuisi tukemaan taloudellisesti työtä vähiten tavoitettujen kansojen keskellä.
  • Että Jumala vaikuttaisi kristityissä tahtomista ja tekemistä niin, että hän voi antaa rukousvastauksia heidän kauttaan.

Tähän artikkeliin linkittyvät artikkelit:

Antaminen 2: Lähetyskannatusta kourallisella riisiä

Antaminen 3: Sekä rikkaiden että köyhien etuoikeus

Antaminen 4: Antaminen ei ole ankeutta

Antaminen 5: Antamisen sudenkuoppia